En saa unta. Johtunee yksinäisyysangstista tai sitten huominen jännittää. Huomenna pitäisi mennä yksin itselle uuteen paikkaan, josta en oikeastaan tiedä mitään. Ja lisäksi tuo essee stressaa. On mulla huomennakin sen kanssa jonkin verran aikaa, ja sitten loput arkipäivät tällä viikolla. Tavallaan oon mielessäni asettanu tavoitteeksi, että ennen torstain terapiaa se ois tehty, ettei mun tarttis kuluttaa terapia-aikaa esseestressiin, vaan saisin pohdittua jotain muuta.
Rupesin tuossa valvoessa miettimään millainen olen muiden näkökulmasta. Tai en varsinaisesti miettimään, ihmettelemään lähinnä. Musta tuntuu vaan taas siltä, ettei mulla ole aavistustakaan mitä muut musta ajattelee. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta sillä mitä muut ihmiset ajattelee, on väliä. Jos ei olis, niin ei kai ihmiset vaivautuis olemaan kohteliaita tai muuta sellaista. Tiedän tosin tyyppejä, jotka käyttäytyy niin kuin muiden ajatuksilla (ja tunteilla) ei oikeasti olisi väliä niille. Sellaisia on tosi vaikea sietää.
Määrittelen itseni ja olemukseni aika pitkälti sen perusteella, miten muut mun seurassa on ja miten ne reagoi mun juttuihin. Niinhän ihmiset tekee, peilaa itseään muista. Mun on vaan vaikea luottaa siihen, mitä ihmiset käytöksellään antaa ymmärtää. Johtuu varmaan siitä, että itse olen ärsyttävillekin ihmisille kiltti (ainakin yritän kovasti) enkä kieltäydy pyynnöstä tavata. Teen itse paljon asioita pelkästä kohteliaisuudesta, ja oletan muidenkin tekevän niin, siksi en voi luottaa siihen, että mua pidettäis aidosti mukavana.
Olenko hauska vai onko mun jutut typeriä? Pidetäänkö musta vai onko ihmiset vaan kohteliaita? Kuka mä olen? Mitä ihmiset sanois, jos niiden pitäis kuvailla mua? Millaisen käsityksen musta saa, jos tuntee mut vaan pintapuolisesti?
En mä uskalla näitä asioita kysyä. Joskus saatan sanoa että haluaisin kysyä jotain tällaista, mutta kukaan ei ymmärrä vihjettä ja oikeasti vastaa. Tai sitten joku yrittää, ja sanoo jotain, mitä arvasin jo etukäteen. Mä uskon hyvin vahvasti, että kaikilla ihmisillä on jokin ajatus musta, jota ne ei vaan suostu mulle sanomaan. Kaikki piilottaa jotain. Lapsena uskoin, että mulla on jokin sairaus, jonka takia kukaan ei ole mun kaveri ja äiti ja sisko ja iskä ei vaan kerro mulle, että mulla on sellainen. Vähän sama fiilis on nytkin. Mussa on jotain, mitä en itse tiedosta, mutta kaikki muut huomaa sen kyllä. Ne ei sano sitä koska joko ne luulee että mä jo tiedän ja se on mullekin itsestään selvää, tai sitten se on jotain, minkä ne kohteliaisuudesta jättää sanomatta. Tuohan on ihan järjetön ajatus, mutta koska olen niin hemmetin epävarma minuudestani, ei se tunnu järjettömälle.
Ehkä mä täällä uskallan kysyä: Minkälaisen kuvan musta saa tän blogin perusteella? Millaisena ihmisenä te mua pidätte? Kertokaa mulle: kuka mä olen? (Pieni ja helppo tehtävä, vai mitä?)
