On ehkä ihan pikkuisen helpompi olo. Ihan mieletöntä paniikkia ei ole enää, mulla on nyt se lääkäriaika ja aiemmaks en sitä saa. Tosin kun se terkkari sanoi, että jos tää olis joku tauti ni ois enempi oireita, niin tokinhan mulle heti tulee muita. Siis sellasia, joiden kuvittelen heti olevan oireita, vaikka oikeesti johtuu varmaan jostain muusta. Vatsaan sattuu vähän, mutta luultavasti se johtuu jännityksestä ja siitä etten ole juuri syönyt. Tai sitten on ilmaa mahassa tai mitä lie.. Mun vatsa nyt muutenkin sekoilee stressatessa. Ja sitten satunnaisesti kutittaa "paikoista", mutta kun on menkkojen aikaan yleensäkin on noin, ku siteet ärsyttää. Pitäis ostaa kuukuppi. (Ei taas liittynyt tähän mitenkään..)

Lievästi ahdistaa silti, mutta ehkä huomenna on helpompi, kun on jopa tekemistäkin, eikä tartte vaan kotona möllöttää.

Ruokaa ei edelleenkään tee mieli. Syön sitten kun tekee mieli, en ala nyt tästäkin stressata. Enkä rupea käyttämään tätä missään sytömishäiriömielessä hyödyksi, että "kun nyt alkuun pääsin". Ei noin! Ei vaan tee mieli mitään, enkä tunne ansaitsevani ruokaa muutenkaan. Eilen yritin käydä shoppailemassa, mutta siitäkään ei tullut mitään koska en ois ansainnu mitään ostamaani ja oli niin nälkäkin, etten pystynyt keskittymään. Oispa tää jo ohi. Ehkä se näppylä häviää, jos se tosiaan on vaan joku hormoonijuttu tai verisuoni tai jotain mitä se terkkari arveli.

Kunpa osaisin taas tän jälkeen (olettaen että tää menee ohi, en saa olla liian varma) ottaa vähän rauhallisemmin ja muistaa, että voisi olla pahemminkin stressaavia asioita kuin koulu. Ehkä osaan, ehkä en, saa nähdä. Kahteen vuoteen ei pitäis tulla koulujutuista mitään ongelmaa, koska sain Etappi-asian hoidettua, ja mulla on opinto-oikeus seuraavat kaks vuotta voimassa.

Melkein saan itseni kiinni ajattelemasta "ihan hyvin tää päättyy", mutta kuten sanottu, en saa olla liian varma. Jos arvelen jotain hyvää tapahtuvan, niin ei niin _koskaan_ tapahdu. Sama ei vaan toimi toiseen suuntaan, eli ajattelemalla pahinta vaihtoehtoa en voi taata, etteikö niin tapahtuisi. Mun pitää osata vaikuttaa kaikkeen, mun pitää pystyä siihen. Ja tavallaan vaikutankin, tosin otan vaan syyt kaikesta itselleni, en anna kiitosta.