En saa unta. Stressaa liikaa. Opiskelujutut valvottaa. Eikä pelkästään tämän kevään kurssit.. Siinäkin on ihan tarpeeksi, että pariin kirjatenttiin pitää lukea, tehdä pari esseetä, jaksaa kuunnella luennolla. Mutta sitten mieleen tulee kaikki mitä tämän kevään jälkeen on edessä. Ensi syksynä ois tarkoitus aloittaa pedagogiikan opinnot. Taas uusi laitos ja sen omat toimintatavat - just ku oon tottunu siihen miten mun sivuaineopinnoissa hommat hoituu. Ja sitten pedoihin liittyy opetusharjoittelut, musta tuntuu nyt etten voi selvitä niistä. Ja sitten pitäis tehdä kandityö ja gradu jossain välissä. Liikaa vaputta ja omaehtoisuutta. Haluun takas peruskouluun, missä kukaan ei kyselly mitä mä haluan ja paperisotaa ei ollut.
Lisäks mua stressaa töiden saanti, sitten joskus kun oikeasti pitäisi löytää opettajan virka. Mä en ole tehnyt sijaisuuksia, en edes jaksanut etsiä. Miten kukaan ottaa mua varsinaiseen virkaan, jos mulla ei ole edes lyhyitä sijaisuuksia tehtynä? Muilla samaa alaa opiskelevilla niitä tuntuu olevan. Ahdistaa, kun en saa tuotakaan etenemään. Ärsytän ja inhotan itseäni, kun olen niin laiska ja on muka "niin paljon kaikkea" etten ehdi sijaisuuksia etsimään.
Lisäksi netti teki sen taas, nimittäin muistutti mua sellaisista asioista, joista yritän päästä irti. Tällä kertaa syyllinen oli Iltalehti ja tämä artikkeli (liittyy syömishäiriöihin, älä lue jos tuntuu siltä että ei ole hyvä idea). Tuohon liittyi myös tämä toinen artikkeli. Sen verran huomautan, että vaikka tuossa lukee: "Keskustelijat pitävät noin kahdensadan kilokalorin päiväannosta ihanteellisena. Yli 400 kalorin ylittämisestä seuraa soimausta läskiksi tai siaksi", niin tuo läskiksi ja siaksi haukkuminen on ainakin minun lukemilla palstoilla kohdistunut kirjoittajaan itseensä. Varmasti on niin sairaita ihmisiä, että voisivat noin sanoa toisellekin, mutta siihen en ole törmännyt - ärsyttää siis, että tuo artikkeli antaa ymmärtää että sh-foorumeilla haukutaan toisten "liiallista" syömistä.
Mutta kiitos, Iltalehti, menin taas surffaamaan sh-foorumeille kun muistutitte. <3 Ja joo, olen aikuinen, mun pitäis tietää ite mikä on fiksuinta (ja tiedänkin), ja toimia sen mukaan. Mutta tiedättekös, mun päässä on myös sairaus, ja sitä vastaan ei ole yksinkertaista tai helppoa tapella. Juopot ei voi vain olla juomatta, anorektikot ei voi vain alkaa syödä, minä en voi vain olla tekemättä/katsomatta mitään mikä laukaisee häiriintynyttä käyttäytymistä. Mielenterveysongelmiin liittyvä fyysinen oireilu ei ole vain pintaa, siitä ei voi vain kieltäytyä.
En yritä oikeuttaa sairaita käyttäytymismallejani sillä, että olen sairas. Mä en halua olla sairas! Mä en halua tehdä niin ku mä teen! Mutta mä en pysty muuttamaan itseäni helposti, en yksin, en hetkessä. Jos olen yksin, ja mieleeni tulee etsiä netistä sh- tai itsetuhoisuusmatskua, niin mä todennäköisesti etsin. Mä en jaksa tuota halua vastustaa, koska mun nettisurffailu ei vaadi piilottelua. Oikea sh-oireilu ja viiltely vaatis, siksi niitä on vähän helpompi vastustaa.
Onneksi päätin ruveta pääsiäispaastolle. Pystyn nimittäin nyt vakuuttamaan sille sh:lle, että kun syön kasvisruokaa enkä pullamössöä, niin en voi lihoa. Mun ei siis tarvi ruveta laskemaan kaloreita eikä syödä ihan minimaalisen vähän. Syön just niin paljon ku haluan, ja sh pysyy hiljaa, koska kasviksissa ei ole paljoa kaloreita ja maitotuotteetkin syön kevyinä/rasvattomina. Itseasiassa sh taitaa pysyä hiljaa siksikin, että nyt musta tuntuu, että jotenkin hallitsen syömistäni.
Ja oon mä jopa laihtunut. Reilu pari kiloa siitä kun hankittiin Wii Fit, eli kait parissa viikossa. Jee. Osa on nestettä, ja varmaan huomenna on paino noussu, koska tänään oli sunnuntai ( = ei paastopäivä), ja olen syönyt sen mukaisesti. Pullaa, pekonia, karkkia.. Huomenna takaisin paastoon, joten tiistaina on varmaan paino normaalina. Ei tää ajatusmaailma ihan terve ole, mutten sentään vaaranna fyysistä terveyttäni tässä.
Kuka mä olen? Kertoisko joku?
