Työpäivä oli ja meni. Juuri ja juuri ehdin duuniin ajoissa, ja muutenkin oli vielä aika huonot fiilikset päällä - ei paniikkikohtauksen jälkeen ihan äkkiä olla täysin kunnossa. Pari-kolme ekaa tuntia meni aika ikävissä merkeissä kiirettä oli pikkuisen ja mua ahdisti. Aina kun huomasi, että taas pitää hetki tehdä täydellä höngällä hommia, alkoi ahdistaa ja itkettää. Voi kun oisi ollu jotain aivotonta hommaa, mutta ei ollut. Pari kertaa käväisin varaston puolella, sellaisen oven takana, josta ei helposti kuulu läpi ja annoin itseni taas vaihteeksi hypervetiloida hetken. Jotenkin se helpottaa, varsinkin kun ei voi itkeä.

Vähän valitin duunikaverille kiireestä ja stressistä ja siitä kuinka viikko on ollut ihan mahdoton, ja se taas valitteli omista jutuistaan. Oli jotenkin kiva, kun kumpikin pääs vähän tuulettamaan, ja mun oloa jostain syystä helpotti se, että se työkaveri päästi turhaumiaan ulos - ihan kuin mustakin ois jotain lähtenyt siinä samalla. Loppuvuoro meni sitten ihan hyväntuulisena.

Nyt tosin tuntuu, että pieni masennuksen/ahdistuksen tai jonkun epämääräisen huonon olon tunne on pinnan alla. Jaa, saa nähdä. Huomenna on vielä töitä, voi olla kiireistä taas.