En saanut unta, otin shotin viinaa ja ryhdyin kirjoittamaan pääni kuvia ja ruumiini tuntemuksia. Tässä tulos. Ja VAROITUS, tekstistä tuli hyvinkin raaka, en suosittele herkille. Enkä välttämättä muillekaan. Nimeä tällä pätkällä ei ole.
***
Ne seuraavat sinua. Vielä et näe niitä, mutta tunnet selässäsi kuinka ne ryömivät perässä. Kääntyessäsi kadunkulmassa näet häivähdyksen mustaa sivukujalla. Kävelet nopeammin, nyt jo kuulet niiden askeleet. Yksi saa sinut kiinni, se painaa kyntestä olkapäihisi eikä halua päästää irti. Revit sen väkisin pois, työnnät roskakoriin ja kasaat kannen päälle kiviä. Irvistät nähdessäsi arvet olkapäässäsi, mutta et välitä - loput niistä seuraavat sinua yhä ja sinun kiirehdittävä.
Alat juosta. Kuulet niiden hengityksen, ne ovat lähellä. Juokset niin kovaa kuin pääset. Vilkaistessasi taaksesi näet ne jo lähes selkeinä - mustat otukset kintereilläsi. Niiden kynnet ovat pitkät ja terävät, ryömivä liikkuminen nopeaa ja väsymätöntä. Vielä niiden muoto ei ole täydellinen, vielä ne eivät ole saaneet sinua kiinni. Katsoessasi taas eteesi näet, että yksi niistä on päässyt edellesi. Käännähdät äkkiä sivulle, mutta siellä näet taas uuden. Et pääse niiltä pakoon.
Äkkiä on hiljaista. Et voi enää karata mihinkään suuntaan ja niiden nopea liikee muuttuu verkkaiseksi kiertelyksi. Ne nauttivat, nauttivat nähdessään pakokauhusi. Peräännyt ja tunnet tiiliseinän takanasi. Yksi niistä on kärsimättömämpi kuin muut. Se hyökkää kimppuusi. Se kuristaa sinua, nostaa sinut kurkustasi seinää vasten ja tunnet kuinka sen kynnet uppoavat niskaasi. Toisella kädellään se viiltää rintaasi, ensin vain naarmun, mutta sitten se työntää kyntensä rintalastasi läpi suoraan sydämeesi. Se puristaa sydäntäsi kovaa, haluat huutaa mutta kuristava käsi estää hengityksesi ja äänesi.
Muutkaan niistä eivät enää odota. Yksi repii rintasi kaksin käsin auki, sydämesi jää pamppailemaan niiden nähtäville. Näet kuinka niiden suupielistä valuu öljyistä kuolaa, ne tahtovat syödä sinut. Ensimmäisenä kimppuusi käynyt repäisee sydämesi irti ja heittää sen muille. Se antaa toisten syödä ja jatkaa itse sinun kiduttamistasi. Se on niiden Johtaja, se saa syödäkseen. Sillä on varaa nauttia rauhassa kärsimyksestäsi.
Sydämestäsi on jäljellä enää verinorot otusten suupielissä. Ne eivät ole tyytyväisiä, ne ovat vasta saaneet ensimmäisen maistiasen. Ensimmäinen jatkaa repimistä, ja pian koko ruumiisi on revitty kahtia selkärankaan asti. Johtaja ei välitä vaikka muut jo tungeksivat sinun ruumiisi ympärillä, vieden minkä palan käteensä saavatkaan. Se saa kaiken tarvitsemansa nähdessään silmissäsi kiiltävän tuskan. Pian sinusta on jäljellä enää kuori ja ne sielun rippeet, jotka ovat aivojesi vielä eläviin osiin piiloutuneet. Johtajalle kelpaa vain täydellinen tuho, ja se paiskaa pääsi ja siitä vielä roikkuvat ruumiisi palaset seinään voimalla, joka riittää hävittämään sinut lopullisesti.
***
Minun ei ollut tarkoitus tappaa päähenkilöä, mutta noin tuo teksti tuohon tuli. Tämän oli tarkoitus olla ensisijaisesti ahdistuksen purkua, vasta sen jälkeen jotain "taiteellista".
