Olinko juuri kirjoittamassa, kuinka paha olo puski sitten pinnalle asti? Olin. Auttoiko yhtään, että "tapahtui virhe, joka pakotti Operan sulkeutumaan"? EI. Että uusiks vaan.

Siis, paha olo tuli takaisin. Olikin jo ikävä, aamusta on jo niin pitkä aika. Hah.

Luin muutamaa blogia, muiden hullujen kirjoittamia. Ei hyvä. Varsinkaan, jos ne on hullumpia kuin minä. Sellaisia, jotka on menossa osastolle, on olleet sairaalahoidossa, on päiväosastolla, joilla on jotain konkreettista todistusta siitä, että ne on mua hullumpia. Ei pitäis lukea noita, mutta ei pysty pysymään erossa - vähän niin kuin tosi-tv ja auto-onnettomuudet, tietää ettei pitäisi katsoa, mutta katsoo kumminkin.

Ei tule hyviä ajatuksia päähän pyörimään, kun noita lukee.

Sä et ole tarpeeksi hullu.

Sä pärjäät ihan hyvin ilman apua, et ansaitse sitä.

Et oireile tarpeeks.

Ei ketään kiinnosta hoitaa sua.

Sun pitäis olla jo terve.

Sulla kaikki ihan hyvin, älä valita.

Mä oon kateellinen ihmisille, joilla menee mua huonommin. Mikä mussa on vikana? Miksi haluan niin paljon huomiota? Miksi en saa haluta itselleni mitään? Miksi haluan enemmän kuin kukaan voi antaa? Miksi en ymmärrä olla aikuinen? Miksi mä olen pienen lapsen tasolla vielä niin monessa asiassa? Miksi mun pitää hävetä itseäni? Miksi en ansaitse apua?

Miksi mulla on vielä välillä paha olla, vaikka mun elämässä asiat on hyvin?

Mä haluan tän pois!

Apua.

Haluun syliin.