Vihdoin pääsin kirjastoon huoneeseen, jossa ei ole muita. Kaikki mahdollinen on ärsyttänyt tänään.

Ja huom huom! Tämä kirjoitus saattaa olla provosoiva. Älä ota itseesi, jos haukun jotain mitä teet. Tänään vituttaa kaikki, joten olen itse provosoitunut tätä kirjoittaessani – en ole kovin kohtelias tästä eteenpäin.

Kotona sujui ihan jees. Eikä se sinänsä ollut mikään ihme, kun ei ollut muita ihmisiä ärsyttämässä tai helvetillistä tavaravuorta kannettavana. Mutta mutta.

Kaupassa ärsytti, kun on vain kaksi kättä ja tavaraa niin, ettei millään saa kannettua helposti. Voisi tietty vähentää, mutta opiskelukirjoja on hyvä kantaa mukana, jos vaikka iskisi suuri innostus lukea ja muita tavaroita taas siksi, että on joku pakopaikka (läppäri, musiikki, kirjat, päiväkirja, etc) todellisuudelta.

Bussitkin ajaa tällä kelillä ikävästi. Meno on hirveetä nykimistä. Okei, jäälle ne kuskit ei voi mitään. Mutta kun ei pieni ihminen tahdo pysyä pystyssä. Ja se saamarin jurnutus liikennevaloissa! Onko niiden ihan pakko tehdä sellaisia kymmenen sentin liikkumisia punaisissa valoissa? Eikö vois vaan odottaa että ne valot vaihtuu ja lähteä sitten liikkeelle? On kai pakko tehdä pientä liikettä koko ajan, että ois jo vähän menossa eteenpäin valojen vaihtuessa, ni pääsee nopeemmin. Ei ole niin hemmetin kiire. (joojoo, tiukat aikataulut plaaplaaplaa..)

Seuraavana onkin sitten luento. Ystävä oli pitkästä aikaa paikalla, ja kohteiasuudesta piti mennä viereen, vaikka tässä vaiheessa jo tiesinkin, että tämä on näitä hyvin epäsosiaalisia päiviä, kun toisen hengityskin raivostuttaa. Lisäksi vielä kurssi on sellainen, jonka opiskelijoissa riittää kaikenmaailman kommentoijaa ja pätijää. Ok, yliopistossa saakin olla muuta kuin kilttiä kuuntelemista. Mutta kun ärsyttää! En jaksa kuunnella muiden kommentteja, työnnän mentaalisesti sormet korviin ja huudan päälle. Siis en kuuntele, mikä johtaa siihen etten kuuntele luennoitsijaakaan, joten olen tolla kurssilla täysin pihalla.

Sitten. Ihmiset. Yhtään ihmistyyppiä ei taida löytyä, joka ei nyt ottais aivoon.

Ensinnäkin humanisti-muotihörhöt. Nämä joilla isot pokat silmälaseissa (tai vaan pokat ilman mitään laseja), huonosti istuvat liian isot villatakit, pillifarkut, lyhyt tai rastatukka ja mitävielä. On niin mahdottoman ihanan ironista ja söpöä. VITTU, ei ole. Joo, vintage on jees ja nostalgia kans, mutta c-kasetti kaulakoruna ei toimi. Ihan älytöntä käyttää helkkaristi aikaa ulkonäköönsä näyttääkseen siltä, ettei siihen käytä ollenkaan aikaa. Ja kirppareilla saa käydä, mutta onko pakko ostaa ne rumimmat rätit mitä löytyy?

Toiseksi neiti ja herra yliasialliset. Hiukset niin kammattu ja lakattu, mistään ei sojota yhtään ylimääräistä tupsua. Vaatteet silitetty, silmälaseissa ei ole tahran tahraa, kengissä ei näy jälkeäkään kadut täyttävästä suolamössöstä. Artikuloivat ylihuolellisesti. Onko kukaan katsonut INNOa? Se mies siinä, Marco vai mikälie, puhuu just näin. Pitää huolen siitä että sanoo ”huone kalu” eikä ”huonekkalu”, niin kuin useimmat meistä. (Tiedän kyllä miten huonekalu kirjoitetaan..) Kuulostaa saamarin ylimieliseltä. Ja se puheen sisältökin on yleensä ihan käsittämätöntä. ”Sivistyssana sivistyssana on sivistyssana.” Ei niistä ymmärrä onko niillä joku pointti vai ei. Ja kun jotkut puhuvat hitaasti ja päästäen käsittämättömiä ähkäisyjä puhuessaan ihan kuin heillä olisi niin hurjan nerokkaita ajatuksia, että on suorastaan tuskallista saada ne sanotuksi.

Kolmanneksi. Kuka vaan, jolla on maneereja/ärsyttäviä tapoja. Kynän pyörittäminen sormien välissä. Pöydän naputtaminen. Viheltely. Käden pitäminen niin, että luennoitsija tulkitsee sen viittaamiseksi. Yskiminen. Huokailu. Tuhina kun (kassa)jono ei liiku. Pysähtyminen rullaportaiden yläpäähän. Bussin stop-napin painaminen juuri kun bussi on lähtenyt edelliseltä pysäkiltä. Bussille viittoileminen, kun viisi muuta ihmistä pysäkillä tekee samaa ja bussilla on jo vilkku oikealle päällä. Koko käytävän tukkiminen ruokakaupassa. Ohittaminen niin läheltä, että tönäisee. Niskaan hengittäminen jonossa. Kassaihmiselle huutaminen. Teinilaumat pelikoneella (skootterin kypärät puoliksi päässä). Känniääliöt. Jokerifanit voitetun matsin jälkeen Pasilan asemalla (kännissä). Ihan kuka vaan, joka näkyy tai kuuluu mitenkään.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin puretaanpa vielä. Eli kaikkea yleisesti vitutusta aiheuttavaa.

Hissien plimplom-äänet. Se kun cd-soitin tökkii, vaikkei bussi edes mainittavasti tärise. Liian täysi laukku. Epäsymmetrinen meikki (itsellä). Jää. Hiekoitushiekka kun ei ole jäätä. Kutiava villapaita. Unohtaminen. Sähköinen tukka. Mainokset. Hälinä. Wordin kieliasun tarkistus. (Tämäkin kirjoitus vilisee punaista ja vihreää alleviivausta.) Se että netin kirjoituslaatikot päättävät kesken kaiken, että mulla on jenkkinäppis ja ä-napista tulee ’-merkki eikä muutkaan toimi niin ku pitäis. Saamattomuus. Opiskelu. Työ. Yksinäisyys. Ihmiset.

 

Kaikki.

Vittu mikä päivä.

 

Pikamuokkauksena erittäin fiilikseen sopivat lyriikat:

PMMP: Taiteilia

Kuka on blääh ja ketkä on iih,
ketä on pakko nuolla,
kuka on vielä uskottava,
kenellä on päässä pissaa?
Ken on suvun kuuluisin taiteilija?
(Niitä kun on hirveen monta.)
Mikä musa on kaupallista
ja kenen taidenäyttely sontaa?

Olet työstänyt matskua,
sitä muistatkin mainostaa,
onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä
ikiaikainen käppänä, joka ties:
maa on litteä.

Kolumnista sä voit lainata
pätevän, hienon lauseen,
sitä omana juttuna tarjota -
oma kehu tuskin haisee.
Et tosiaan siis ole tavallinen,
sullahan on hieno huivi, niinku,
ostettu New Yorkin Sohosta.

Voi että miten söpöä:
sinä haluatkin päteä
ja todistettavasti käyntikortissasi “taiteilia”,
mut siitä puuttuu jii.
Unohditko, mitä opittiin, ala-asteella
kun kupattiin?
Jo silloin luki sinun käyntikortissasi
“taiteilia”.

Mut sulta puuttuu pää.
Sen olet unohtanut sisäistää.

Kuka on blääh ja ketkä on iik,
ketä on pakko nuolla,
kuka on vielä uskottava,
kenellä on päässä pissaa?
Vilkkuu kassista PAP ja Image,
Curtis on jo eloton, mut sä tunnet sen.

Olet työstänyt matskua,
sitä muistatkin mainostaa.
Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä tietty Brecht
ja sit Nietszcheä,
herran jestas oot tärkeä.

Merkkivaatteet sun kroppaas hyväilee,
jossain Kiinassa lapset hikoilee,
kutsuvieraana litkit merlot’ta,
luot kontakteja, annat heille pi-pi-pi-pi-pi-pi…