Hei vaan. En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, kun konkreettista ahdistusasiaa ei ole. Mulla on vapaapäivä, ois tarkotuksena vähän siistiä meidän pyöriä ja tarkistaa niiden renkaat ja sellaista, että sitten kun mies tulee kotiin, voitais lähteä käymään ostoksilla. Ihmuroidakin vois ja pestä viimeisen ikkunan. Ja ruokaakin vois tehdä.

Tekemistä siis ois, mutta oikeestaan ei huvita. Halusin vaan nukkua, koska silloin ei ois kokoajan tietoinen siitä, että on yksin. Katsoin äsken eilisen Housen ja sen aikana ei tuntunut pahalta, mutta heti kun se loppui, yksinäisyyden tunne iski. Nyt se on vähän lievempi, koska tämän kirjoittaminen on melkein kuin puhuis jollekin. Tiedän, että kun saan tämän tehtyä ja mentyä suihkuun, yksinäisyys lyö taas. Se puristaa rintaa ja tuntuu kuristavana tunteena kurkussa, ihan kuin masennuskin. Tai ehkä se on masentuneisuutta yksinäisyyden takia, en tiedä.

Eilen terepiassa puhuttiin ihmisistä, siitä kuinka osaa en halua nähdä ja lopuista pelkään, ettei ne halua nähdä mua. Tosin totesin, että mun sisko on poikkeus, siihen ei päde noista kumpikaan. Laitoin sille viestiä, ja me nähdään ens viikolla. <3 Siskon kanssa on ihanaa. Joskus kyllä tunnen itseni pienemmäksi kuin mun sisko, vaikka se onkin mua nuorempi. Jotenkin se tuntuu vastuullisemmalta ihmiseltä, mutta tuo johtuu kai lähinnä siitä, että mun sisko on tosi paljon siistimpi ihminen ku mä. Sen koti on aina, ainakin mun standardeilla, puhdas ja siisti. Toisin kuin mun. Pikaisella vilkaisulla näen tässä olkkarissa muutaman astian pöydällä, hapankorppupaketin lattialla, sohvan päälle kuuluvan peittojutun rytyssä tuolilla, lattialla tyhjän viinipullon, cd-soittimen, pähkinäpussin kulman, villakoiria, mainoksia, kaljapullon.. Siskon käsitys sotkusta on pari likaista lasia tiskipöydällä, sillä ei ikinä ois tällasta. Mutta kyllä mä joskus vielä saan tuntea itseni isosiskoksikin. Me kumminkin osataan ja tiedetään eri asioita mun siskon kanssa, joten kummallakin on jotain neuvottavaa toiselle.

 Siskon tapaamiseen asti vaan pitäis kehittää jotain tekemistä. Jotain että unohtaisin olevani yksin. No, viikonloppuna on duunia, eli mukasosiaalisuutta. Ensi viikosta tulee kyllä varmaan tylsä, mulla ei ole päiväaikaan mitään menoja, kaikki on iltapainotteista. Mites siinä sitten näkis ketään, ku muilla on ohjelmansa päivällä? Tai miten muka näkis ketään muutenkaan, ku ei uskalla kysyä keneltäkään, että haluaisko ne tavata. Ehkä pitäis laittaa pari tekstaria, ja koittaa nähdä niitä ihmisiä, jotka ei mua ärsytä, vaikka ne saakin mut tuntemaan itseni pieneksi ja epäkypsäksi ja.. Ne on vaan jotenki aikuisia, muistuttaa mua siitä kuinka kaukana olen normaalin ihmisen elämästä. Ja joo, joo, ei normaalia ole ja en voi tietää miten varmoiksi ja aikuisiksi ne tuntee itsensä ja sitä rataa. Kuitenkin.

Ehkä tästä vielä piristyn, jos saan ne viestit laitettua. Nyt ois aikaa ihmisille, tai siis ensi viikolla. Tosin noi molemmat käy töissä, joten iltaan menee, ja koska ne käy töissä eli herää aamulla ajoissa, ei hirveen myöhään ehdi nähdä. Itse kun teen vaan vähän töitä eikä juuri ole menoa, niin saan nukkua yli kymmeneen ihan rauhassa. On kyllä aika lusmu olo, kun ei ole mitään tekemistä ja vaan hengaan kotona. Aina pitäis tehdä jotain järkevää.