Tiedän, etten ole yhtä kuin diagnoosit, ettei musta valkoisella muuttaisi mitään, mutta olen taas miettinyt, millaiset hullun paperit tulisi, jos nyt lääkäri tekisi jotain diagnoosia. Lempiaiheeni kirjoittaa on tietysti minä, joten pohditaanpa. Viimeisimmissä papereissa, eli viime vuoden syksyllä kirjoitetussa B-lausunnossa mulla lukee F41.8 ahdistuneisuushäiriö (yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon piirteet) sekä F60.3 tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Masennusta ei siis enää, vaikka sekin on papreissa joskus ollut, muistaakseni vaikea tai keskivaikea. Tosin itse olen samaa mieltä, en ole kliinisesti masentunut, vaan masennus tulee epävakauden aiheuttamina puuskina ja vaihtelee suuresti viikkojen, päivien ja tuntien välillä.
Aloitetaanpa epävakaudesta. Ensinnäkin, se että on jokin persoonallisuushäiriö, tarkoittaa sitä että jokin normaali persoonallisuuden piirre on ylikorostunut siten, että se haittaa elämää. Diagnostisten kriteerien mukaan siis seuraavaa (mustalla omat kommentit):
Persoonallisuushäiriön yleiset diagnostiset kriteerit (DSM-IV)
A. Pysyväisluonteinen sisäinen kokemus- ja käyttäytymistapa, joka poikkeaa selvästi kulttuuriympäristön odotuksista ja ilmenee vähintään kahdella seuraavista alueista:
1. tiedollinen toiminta (tavat havainnoida ja tulkita itseä, muita henkilöitä ja tapahtumia)
Ylitulkitsen, luen ihmisistä vain negatiiviset tunteet. En luota itseeni ja omiin tunteisiini. Yritän koko ajan tulkita, mitä ihmiset kaipaavat ja antaa sen heille, haluan toimia niin kuin toinen haluaa. Pyrin miellyttämään muita, että olisin heille tärkeä.
2. tunne-elämä (emotionaalisten (tunne)reaktioiden laajuus, voimakkuus, epävakaus ja asianmukaisuus)
Olen yliherkkä ihmisten sanomisille, erityisesti negatiivisissa asioissa. Pelkään, että musta ajatellaan pahaa, mutta samalla pelkään ettei mua ajatella ollenkaan. Ärsyynnyn helposti, joskaan en näytä sitä, koska se ajaa ihmiset pois. Mielialojen vaihtelu on kuin teini-ikäisellä, vaikka se ikä on jo ohitettu.
3. vuorovaikutuskyky
Tässä ei ehkä varsinaisia ongelmia, hieman vieraiden kanssa, mutta se menee sosiaalisten tilanteiden pelon piikkiin.
4. yllykkeiden hallinta.
Hyvin vaihtelevaa, nyt kun olen päättänyt olla herkkulakossa, niin onnistuu, mutta esim. itsetuhoisuuden hallinnassa on puutteita. Impulsiivisuus ei kuitenkaan ole pahimpia mun ongelmista
B. Käyttäytymistapa on joustamaton ja ulottuu moniin henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin.
No joo varmaan, ku noi mitä sanoin pitää aina paikkansa.
C. Käyttäytymistapa johtaa kliinisesti merkittävään kärsimykseen tai haittaan sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.
Toi yliherkkyys vaikeuttaa kaikkea, eli joo.
D. Käyttäytymistapa on vakaa ja pitkäaikainen, ja se on alkanut jo nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa.
Jos epävakaus voi olla vakaata. :D Joo, olen aina ollut tällanen.
E. Käyttäytymistapa ei ole paremmin tulkittavissa muun mielenterveyden häiriön ilmenemismuodoksi tai seuraukseksi.
Lääkäri osais varmaan sanoa paremmin, mutta ei mulla mun mielestä ole kakssuuntaista tai aaltoilevaa mielialahäiriötä, mihin tän vois ehkä myös laittaa. Muutokset johtuu selvästi aina jostain mitä olen kokenut, joten epävakaa on lähempänä.
F. Käyttäytymistapa ei johdu minkään kemiallisen aineen (esim. huumeen tai lääkkeen) suorasta fysiologisesta vaikutuksesta tai ruumiillisesta häiriöstä.
Noup.
Sitten varsinaisiin epävakauden kriteereihin. Taas on mustat omia kommentteja.
Epävakaan persoonallisuuden diagnostiset kriteerit
Laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja tunteihin liittyvää epävakautta ja huomattavaa impulsiivisuutta. Alkaa varhaisaikuisuudessa ja esiintyy monissa yhteyksissä vähintään viidellä seuraavista tavoista.
1. Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta tai kuvitellulta hylätyksi tulemiselta
Lasketaan toisten miellyttämiseen pyrkiminen tähän? Ainakin yritän olla kiltti ja pelkään valittaa omista jutuistani siksi, että niin ihmiset ei ehkä alkais inhota mua.
2. Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita luonnehtii äärimmäisen ihannoinnin ja vähättelyn vaihtelu
Mieheni suhteen tämä ei päde, mutta joidenkin ihmisten suhteen joo. Varsinkin, jos ne on sellasia jotka yrittää auttaa mua, ja sanoo vahingossa jotain, mistä loukkaannun tai minkä koen syyllistävänä. Mun on vaikea nähdä samassa ihmisessä yhtäaikaa hyvää ja huonoa, vaikka hyvin tiedän, että kaikissa ihmisissä on molempia.
3. Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä
Joo! Välillä olen maailman surkein pieni olento, jonka pitäis vaan kuolla pois ja joskus olen jopa ihan tyytyväinen itseeni.
4. Taipumus toimia nopeasti hetken mielijohteesta eli impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esimerkiksi tuhlaaminen, seksi, kemiallisten aineiden käyttö, holtiton liikennekäyttäytyminen, ahmiminen)
Lievänä. En tässä sen tarkemmin erittele mitä olen tehnyt.
5. Toistuva itsetuhoinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkaukset tai itsensä viiltely ym. vahingoittaminen
Jep. Tosin mun mielestä sitä, että kun mua ärsyttää joku ja teen eleen että ammun itseäni, ei oikeestaan mene tähän, se on vaan mun huumoria. Mutta siis joo, viiltelen, tosin nykyään harvoin, ja satutan itseäni muuten. Käytännössä kaikki lievät keinot on kokeiltu, luitani en sentään ole ruvennut murtamaan tai tehnyt muuta vähemmän lievää.
6. Tunteiden vaihtelevuus eli affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (helposti reagoivuudesta) (esimerkiksi intensiivinen jaksoittainen dysforia (voimakas tuskaisuus), ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin)
Jos olette viimeisiä merkintöjäni lukeneet, niin kyllä, ehdottomasti.
7. Krooniset tyhjyyden tuntemukset
Joo.
8. Asiaankuulumaton, voimakas suuttumus tai vaikeus kontrolloida suuttumusta (esim. toistuva äkkipikaisuus, jatkuva vihaisuus, toistuva tappeleminen)
Tavallaan. Kuten sanottu, en ilmaise suuttumustani kovin helposti, mutta se tulee tunteena kuitenkin aika pienistä jutuista. En pidä siitä, ja siksi yritän estää sen tulemista, esim. kuuntelen julkisissa liikennevälineissä käytännössä aina musiikkia, koska ihmiset siellä ärsyttää ja ahdistaa mua helposti.
9. Hetkellinen stressiin liittyvä paranoidinen ajattelu tai vakava dissosiatiivinen oireilu
Dissosion joo. Siis en tunne olevani omassa kropassani, saatan katsoa kättäni kuin se olisi jonkun muun, jne. Viime tiistain aamupäivän merkintöjen välistä aikaa en muista kunnolla, koska luultavasti dissoision.
Tämä siis tulisi papereihini yhä. Hurraa.
Ahdistuneisuushäiriö sitten. Se on aina ollut enempi tohon yleistyneeseen kuin sosiaalisten tilanteiden pelkoon kallellaan, mutta katsotaan kriteereitä, kun niistä niin tykkään.
Ensin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Käytetäänpä peräti kahta eri luokitujärjestelmää.
DSM-IV-TR:n mukaan tulee seuraavien kriteereiden täyttyä, jotta potilaalla voidaan todeta olevan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Voimakas ahdistuneisuus ja huoli, joita esiintyy puolen vuoden ajan useampina päivinä kuin ei ja jotka koskevat useita tapahtumia tai toimintoja
Puoli vuotta on ehkä vähän pitkä aika. Se olisi syyskuun lopusta, ei tätä ihan niin pitkään ole jatkunut. Tosin kevään loppupuolella voisi hyvinkin tulla puoli vuotta täyteen.
Henkilön on vaikea kontrolloida huoltaan.
Kyllä. Tai siis en voi kontrolloida sitä.
Ahdistuneisuuteen ja huoleen liittyy vähintään kolme seuraavista kuudesta oireesta (ainakin osan tulee esiintyä puolen vuoden ajan useampina päivinä kuin ei). Huomautus: lapsilla vaaditaan vain yksi oire.
levottomuus tai hermostuneisuus
Joo.
uupuminen herkästi
Joo.
ärsyyntyneisyys
Joo.
lihasjännitys
Joskus.
unihäiriöt (vaikeudet nukahtaa tai pysyä unessa, levoton epätyydyttävä uni)
Nukahtaminen on aika usein vaikeaa.
keskittymisvaikeudet tai "mielen tyhjeneminen"
Joskus.
Ahdistuneisuuden keskittymä ei sovi Akseli I -häiriön piirteisiin, esimerkiksi henkilö ei pelkää saavansa paniikkikohtausta (kuten paniikkihäiriössä), nolatuksi tulemista (kuten sosiaalisten tilanteiden pelossa), saavansa tartuntaa (kuten pakko-oireisessa häiriössä), kaukana perheestä tai muista läheisistä olemista, lihomista (kuten anoreksiassa), olevansa vakavasti sairas (kuten hypokondriassa), eivätkä ahdistuneisuus ja huoli esiinny erityisesti posttraumaattisen stressin aikana.
Hei, kuka ei pelkäisi paniikkikohtausta? Aika sekamuotoinen tää mun ahdistus kyllä on, ei varmaan "puhdas" yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Ahdistuneisuus, huoli tai fyysiset oireet aiheuttavat huomattavaa kyvyttömyyttä sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toimintoalueilla.
Oireet eivät johdu fysiologisista vaikutteista (kuten huumausaineista tai lääkityksestä) tai jostain lääketieteellisestä tilasta (esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta), eikä niitä esiinny erityisen voimakkaasti mielialahäiriön tai psykoottisen häiriön aikana.
Vaikeuttaa opiskelua huomattavasti.
Otetaanpa IDC-10
Ahdistus on yleistynyttä ja pitkäaikaista, mutta se ei rajoitu mihinkään erityisiin ympäristön olosuhteisiin eikä edes pääasiallisesti liity sellaisiin (ts. se on "vapaasti ajelehtivaa"). Hallitsevat oireet ovat vaihtelevia, mutta niihin kuuluu yleensä jatkuvaa hermostuneisuutta, vapinaa, lihasjännitystä, hikoilua, heikotusta, sydämentykytystä, huimausta ja ylävatsavaivoja. Myös lisääntynyt asioiden murehtiminen ja huolestuneisuus ovat tavallisia oireita. Henkilö ilmaisee usein pelkoja, että hän itse tai hänen omaisensa pian sairastuisivat tai joutuisivat onnettomuuteen. Häiriö on tavallisempi naisilla kuin miehillä ja siihen liittyy usein pitkäaikaisia ulkoisia rasitustekijöitä. Oirekuva on pitkäaikainen ja muuttuva ja oireiston kulku vaihtelee.
Diagnostiset kriteerit:
A. Vähintään kuuden kuukauden ajan on esiintynyt korostunutta jännittyneisyyttä, huolestuneisuutta ja pelokkuutta suhteessa arkipäivän tapahtumiin ja ongelmiin.
Edelleen, kuusi kuukautta ei täyty. (Saanko ahdistua tästä? Haluan kuulua johonkin.)
B. Esiintyy vähintään neljä seuraavista oireista, joista yhden täytyy olla jokin oireista 1- 4:
Autonomisen kiihotustilan oireet (1) sydämentykytys tai tunne, että sydän hakkaa, tai kohonnut pulssi (2) hikoilu (3) vapina (4) suun kuivuminen, joka ei johdu nestehukasta tai lääkityksestä
Toi tunne että sydän hakkaa on kyllä joskus. Ja kädet hikoaa joskus.
Rinnan ja vatsan alueen oireet (5) hengitysvaikeudet (6) tukehtumisen tunne (7) rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa (8) pahoinvointi tai vatsakipu (esim. vatsanväänteet)
Jotain tukehtumisen ja hengitysvaikeuksien väliltä mä tunnen, vaikka pystynkin halutessani hengittämään normaalisti. Välillä rintaa pistää tai polttaa, liittymättä mihinkään urheiluun. Vatsaa vihloo.
Psyykkiset oireet (9) pyörryttävä, huimaava, sekava tai horjuva olotila (10) tunne siitä, että ympäristö on epätodellinen (derealisaatio) tai että itse on kuin jossain kaukaisuudessa tai "poissa tästä maailmasta" (depersonalisaatio) (11) pelko itsehallinnan menettämisestä, sekoamisesta tai tajunnan menettämisestä (12) kuolemanpelko
Välillä maailma saattaa "nytkähtää" vähän, ja silloin tartun jostain kiinni. Tämä on hyvin lievää, mutta kuitenkin. Pistän usein matalan verensokerin piikkiin. Eikös tuo 10 ole dissosiointia? Sitä on kyllä. Usein.
Yleisoireet (13) kuumat aallot tai vilunväristykset (14) ihon puutuminen tai pistely
Joskus harvoin tulee äkkiä kuuma, niin kuin olisi kuumeessa.
Jännitysoireet (15) lihasjännitys, -säryt tai -kivut (16) levottomuus ja kykenemättömyys rentoutua (17) hermostuneisuuden tunne (18) nielemisvaikeudet tai palan tunne kurkussa
Niska aina jumissa. Se voi toki johtua myös koneella istumisesta tai siitä että mulla on isohkot rinnat. En osaa rentoutua juuri koskaan, mielen perällä on aina lista kaikesta mitä pitää tehdä. Palan tunne tulee silloin kun itkettää.
Muut oireet (19) korostuneet reaktiot yllättävissä tilanteissa tai herkkyys pelästyä (20) keskittymisvaikeudet tai mielen tyhjäksi pyyhkiytyminen ahdistuksen tai huolestuneisuuden takia (21) jatkuva ärtyneisyys (22) huolestuneisuuden aiheuttama nukahtamisvaikeus
Haluan aina tietää mikä on oikea tapa toimia, en pidä uusista tilanteista. Luennoilla on tosi vaikea keskittyä, jos ahdistaa. Olen helposti ärtynyt ja en saa unta kun murehdin asioita. Tämä nukahtamisvaikeus on ollut pienestä asti, silloin saatoin valvoa sellaisten ajatusten takia kuin "Mitä jos meillä syttyy tulipalo ja en pääse pois?" "Mitä jos äiti/iskä/sisko kuolee?" ja kaikkea muuta ikävää. Pelkäsin noita ajatuksia ihan hulluna, itkin enkä saanut unta niiden takia. Siinä suunnilleen 11-12-vuotiaana. Oltiin muuten silloin just muutettu ja kutoselle vaihdoin koulua. Sama kaupunginosakin kyllä pysyi, mutta elinpiiri muuttui kokonaan. Muutenkin ennen tuota muuttoa asiat oli suht ok. Hmm. Jännä. Vaikka kyllä mua vitosen alusta kiusattiin enemmän kuin ennen, joten muutto ei välttämättä liity tuohon. Tosin mun ainut hyvä ystävä asui sillä pihalla, miltä muutettiin pois. Tosin se oli sitten kutosella samalla luokalla. Hitto, täytyy tästäkin kirjoittaa joku kerta.
C. Häiriö ei täytä masennusjakson (F32), paniikkihäiriön (F41.0), pelko-oireisen häiriön (F40), pakko-oireisen häiriön (F42) tai hypokondrisen häiriön (F45.2) kriteerejä.
Ei kai? Tai no, paniikkihäiriökin voisi olla, en tosin tiedä kuinka usein kohtauksia pitää olla, että lasketaan. Tänä vuonna ehkä neljä paniikkikohtausta?
D. {Tavallisimmat poissulkudiagnoosit}: Ahdistuneisuus ei aiheudu elimellisestä sairaudesta, kuten hypertyreoosista (E05), elimellisestä mielenterveyden häiriöstä (F00-F09), päihteiden käytöstä (F10-F19), esimerkiksi amfetamiinin käytöstä tai bentsodiatsepiinien vieroitusoireista.
Ei johdu, ei.
Vielä vois käydä läpi sosiaalisten tilanteiden pelon ja ton paniikkihäiriön. En kyllä jaksais. Toi sosiaalisten tilanteiden pelko on kyllä mulla jotain ujouden ja varsinaisen sairauden välistä. Paniikkihäiriöstä en nyt löytänyt muuta kuin että se on toistuvia paniikkikohtauksia. Tosin monessa paikassa lukee, että kohtaukset tulee ilman näkyvää syytä. Kyllä mulla on aina syy, yleensä opiskelujutut. Tai se että pitää soittaa johonkin, tai hoitaa jotain virallista asiaa vieraan ihmisen kanssa, mennä uuteen paikkaan.. Kaikki, mistä tulee tunne etten osaa kunnolla. En muista ensimmäistä paniikkikohtaustani, vaikka ihmiset ilmeisesti yleensä muistaa. Oen ollut jollain tasolla ahdistunut tosi pitkään, ja mun paniikkikohtaukset ei välttämättä näy muille, joten tavallisesta poikkeavaa rajua oireilua ei ensimmäisessä kohtauksessa välttämättä ole ollutkaan. Luulen, että ensimmäinen kohtaus on ollut joskus ala-asteella. Kerran kouluun piti lukea kirjaa, jonka suomenkieli oli vaikeaa ja vanhanaikaista, enkä muutenkaan pitänyt kirjasta, en tosin muista tarkkaan miksi. Loppujen lopuksi taisin itkeä sitä lukiessani, yritin saada annetun tehtävän hoidettua, mutta en vaan pystynyt. Muistaakseni äiti soitti mun opettajalle silloin, ja kysyi että onko tytön nyt ihan pakko lukea, kun se menee itkemiseksi. Ehkä mulla oli silloin paniikkikohtaus, koska en pystynyt siihen mitä multa oletettiin. En muista miten toi juttu meni.
Toisen kerran ala-asteella panikoin useaan otteeseen jotain kirjaesitelmää. Tein sitä tosi huolella, yritin saada siitä muuten hyvän, koska tiesin, että mun esiintyminen ois ihan paskaa, tärisisin, änkyttäisin ja kädet hikoais. Jostain ihmeen syystä vältyin koko esitelmän pitämiseltä. Onneksi näin, mua kiusattiin tarpeeksi muutenkin. Ennen vitosluokkaa en panikoinut esiintymistä niin paljoa, muistan yhdenkin kerran kun esittelin lukemiani kirjoja koulussa ja nautin siitä tilanteesta - olin lukenut paljon, olin ollut siis hyvä, ihmiset kyseli ja mä osasin vastata. Yksi luokkalainen lainas yhden kirjoista piti siitä paljon. Olin mä ehkä vähän ujo, mutta paniikkia en muista tunteneeni esiintymiseen liittyen.
Mutta. Nyt mun pitäis olla tekemässä koulujuttuja ja tää on vaan niiden välttelyä. Ja arvatkaa meinaako paniikki iskeä heti, kun opiskelu käy edes mielessä? Miten tää on menny tähän? Mä olen joskus nauttinut opiskelusta. Se ei aina ole ollut vain suorittamista.
//edit. Sen verran lisään että eilen ei erityisesti ahdistanut ja eilen aloitin päivän liikkumalla Wii Fitin kanssa puoli tuntia. Nyt meinaa alkaa ahdistaa, ja päätin, että en yritä (vielä) opiskella, vaan kokeilen oliko liikunnalla eilen jotain yhteyttä pienempään stressiin.
